voiteluohjeet
LUISTOVOITELUN PERUSTEET:
Kilpahiihtoon tehty luistovoitelu koostuu kahdesta - kolmesta voidekerroksesta.
1. Alusvoitelusta normaalit - tai SF luistovahat.
2. Kelivoitelusta normaalit -, SF - tai IR luistovahat.
3. Pinnoitteesta fluoripulverit, -puristeet, -geelit tai kovettajapulverit.
1. Alusvoitelu:
Alusvoitelun tarkoituksena on muuttaa pohjan pintaosan kovuutta kelialuetta ja kulutusta vastaavaksi.
Huolellisuus alusvoitelua tehtäessä on erityisen tärkeää silloin, kun pohjissa on pehmeä säilytysvaha ja tuleva käyttöolosuhde vaatii kovan alusvahan käyttämistä. Tällaisessa tapauksessa tee alusvahaus kahteen kertaan. Ensimmäinen kerros poistaa pehmeän vahan ja toinen kerros muodostaa oikean kovuisen alusvoitelun.
Alusvoitelua tehtäessä on myös huomioitava pohjien kunto. Paljon vahatuille ja hyväkuntoisille pohjille riittää yleensä yksi alusvahakerros. Jos pohjien kunto ei ole kilpasuksen tasoinen, keskity oitelussa nimenomaan tähän vahauskerrokseen ja tee alusvahaus useampaan kertaan.
Pinnalle mahdollisesti tulevien fluorivoiteiden ohuilla kerroksilla ei voi enää vaikuttaa pohjien varsinaiseen peruskuntoon, niiden tarkoituksena on pinnoittaa perusvoiteilla aikaansaatu pohjan pintaosa ohuella fluorivoidekalvolla tai kalvoilla (vrt. auton vahaus). Valmiin fluorivoitelukalvon paksuus on vain noin 0,010 - 0,015 mm.
Huomioi alusvahaa valitessasi, että fluoripinnoitteilla on voitelua pehmentävä vaikutus.
2. Kelivoitelu
Tämän voidekerroksen tarkoituksena on luoda mahdollisimman hyvä tartuntapinta fluoripinnoitteille.
Käytä tavoitellusta tasostasi riippuen joko SF- tai IR- fluoriluistovahaa. Olennaista tässäkin voidekerroksessa on valita oikean kovuinen luistovaha. Huomio vahaa valitessasi keskeiset voiteen valintaan vaikuttavat tekijät. Yksi kerros fluoriluistovahaa riittää, jos olet alusvoidellut suksesi hyvin.
3. Pinnoittaminen
Pinnoittamisen tarkoituksena on "virittää" koko voitelu (alusvoitelu + kelivoitelu) olosuhteisiin mahdollisimman hyvin sopivaksi.
Jos olosuhteet edellyttävät hyvää kulutuksen kestävyyttä, valitse kovettajapulveri. Imevällä alustalla valitse taas pohjan ja voitelun pintajännitystä parhaiten alentava fluoripulveri-pinnoite, jne …
Pinnoittaminen on yksi osa voitelun kokonaisuutta, sillä ei voi korjata alusvoidekerroksissa tehtyjä virheitä.
Huolellisuus jokaisessa voidekerroksessa takaa täydellisen onnistumisen.
Luistovoiteen valintaan kaikissa voidekerroksissa vaikuttavat seuraavat tekijät:
1. Lumen / ilman lämpötila
2. Ilman kosteus, matala alle 55%, normaali 55%-75%, korkea yli 75%
3. Lumen rakenne, uusi tai hienorakeinen, vanha, karkea, jäinen, likainen
4. Hiihdettävä matka
5. Hiihtotyyli V / P
1. Lumen ja ilman lämpötila:
Seuraa lumen lämpötilaa, se saattaa varsinkin kevättalvella aurinkoisella säällä olla huomattavasti matalampi kuin ilman lämpötila. Huomioi myös auringon lämmittävä vaikutus.
Arvioi ladun aurinkoisien ja varjoisten osuuksien määrä. Siirry pehmeämpään voiteluun vasta, kun olet varma, että lämpimämmän alueen osuus on merkittävämpi vaikuttaja voiteluun kuin kylmät alueet. Liian kova voitelu on aina turvallisempi vaihtoehto kuin liian pehmeä voitelu ja se korostuu luisteluhiihdossa ja etenkin alusvoitelussa.
2. Ilman kosteus:
Vaikuttaa erityisesti voidetyypin valintaan. Hyvin matalilla < 50% ilman kosteuksilla fluorittomat voiteet ovat kilpailukykyisiä fluorivoiteiden kanssa.
Ilman kosteuden kohotessa 55-60% fluorivahojen edut tulevat jo selvemmin esiin. Kosteuden kohotessa yli 75%:n fluoripinnoitteiden merkitys entisestään korostuu.
Korkeissa kosteuksissa alustassa on aina imua ja fluorin paremmuus imukitkan vähentäjänä on selkeä.
Lumen rakenne:
Vaikuttaa voiteluun erityisesti silloin, kun lumi on karkeaa, kuluttavaa tai likaista.
Näissä kaikissa lumiolosuhteissa alusvoitelu ja kelivoitelu on tehtävä kovemmilla voiteilla mitä lumen lämpötila tai kosteus edellyttäisi. Kovien voiteiden kulutuskestävyys on parempi ja karkean lumen olosuhteissa ei sukseen kohdistu imua, joten kovasta alusvoitelusta ei ole haittavaikutuksia.
Likaisella lumella kova voitelu ei likaannu niin kuin pehmeämpi voitelu ja sen positiivinen vaikutus korostuu matkan pidetessä.
Likaisella lumella pinnoitteeksi suositellaan aina fluoripulvereita, -puristeita tai fluoriemulsiota. Edellä mainitut pinnoitteet ovat suositeltavia myös karkealla lumella silloin, kun lumi ei ole erityisen kuluttavaa.
Erittäin kuluttavalla lumella suosittelemme käytettäväksi kovettajapulvereita.
Hiihdettävä matka:
Vaikuttaa erityisesti alusvoiteluun ja kelivoiteluun.
Pitkille matkoille voideltaessa alusvoitelu on aloitettava myös leudoilla keleillä erittäin kovista vahoista esim. vihreä tai Grafit hard. Alusvoitelu ja kelivoitelu on pehmitettävä asteittain keliä vastaavaksi.
Pinnoitekerros on aina voideltava raudoittamalla, yhteen - kahteen kertaan ja käytettävä vielä kylmähierrettyä pintakerrosta.
Hiihtotyyli:
Vapaan hiihtotavan suksissa käytetään lähes poikkeuksetta kelistä riippuen hiukan kovempaa alusvoitelua kuin perinteisen suksissa. Tähän vaikuttaa se, että perinteisessä tyylissä liu`un aikana sukseen kohdistuu maksimissaan hiihtäjän paino, kun taas luistelutyylissä potkun tapahtuessa sukseen kohdistuu vartalon painon lisäksi myös koko potkun voima. Luistelutyylissä suksen painealueille kohdistuva voima on liu`un aikana noin 2-3 kertainen perinteiseen tyyliin verrattuna.
Jotta suksi säilyisi herkkänä koko luistelupotkun ajan ja kestäisi painealueille suurempana kohdistuvan kulutuksen, on luistelusuksessa käytettävä kovempaa alusvoitelua.
PITOVOITELUN PERUSTEET
Määrittele ennen pitovoitelun aloittamista suksen pitovoidealue. Se on noin 40-60 cm kengän kannan kohdalta suksen kärkeen päin oleva alue. Kuntohiihtäjä voi määrittää sen tarkasti jo suksia ostaessaan, sillä pitovoidealue on se alue, jolla paperi liikkuu suksen jäykkyyttä mitattaessa (paino jakautuneena molemmille suksille).
Kilpahiihtäjän suksessa pitoalueen on oltava lähes koko matkaltaan irti alustassa myös painon ollessa yhdellä suksella. Pitoalueen kontaktin alustaan on alettava vasta kun painoa siirretään päkiälle. Tällöin suksi on liukas myös yhden suksen liu`ussa (yksi potkuinen tasatyöntö, vuorohiihto).
Pitoalueen karhentaminen
Kun pitovoidealue on määritelty, on se karhennettava 150-240 hiekkapaperilla mielellään ennen ensimmäistä pitovoitelua. Karhennettuun pohjaan pitovoide imeytyy hyvin ja voiteen pohjassa pysyvyys moninkertaistuu.
Huom! Perinteisen suksea ei koskaan luistovoidella pitoalueelta. Jos olet kuitenkin sen tehnyt, poista imeytynyt vaha mahdollisimman tarkkaan voiteenpuhdistusaineella, jonka jälkeen karhenna pitoalue huolellisesti hiekkapaperilla.
Jos käytät hyvin karkeaa hiontaa, poista selvästi erottuva nukka fibertexillä, metallisiklillä tai hienommalla hiekkapaperilla ennen voitelua.
Oikeanpuoleinen 240 hiomapaperilla tehty hionta on lähes nukaton, silti siinäkin on selkeästi huokoinen kiinnittymisalusta voiteille. Käyttökelpoinen liisterivoitelun alle, kun keli ei ole erityisen kuluttava.
Hyvin tehty pitoalueen karhennus muistuttaa persikan pintaa, se on huokoisen "pehmeä", mutta ei sisällä silmin erottuvaa pitkää hiontanukkaa.
Pitoalueen puhdistaminen
Puhdista pitoalueelta sinne luistovoitelun aikana lentänyt harjauspöly aina ennen pitovoiteiden levittämistä. Kun käytät puhdistusainetta, varmista että se on täysin haihtunut ennen kun aloitat pitovoitelun.
Pitovoiteen valintaan vaikuttavat tekijät
1. Ilman / lumen lämpötila
2. Ilman kosteus (pilvinen = korkea kosteus, puolipilvinen = normaali jne.)
3. Lumen koostumus, uusi, vanha, karkea, puhdas, likainen, vaihteleva.
4. Hiihdettävän matkan pituus
1. Ilman / lumen lämpötila
Ilman lämpötila on riittävä voiteenvalintaperuste ongelmattomalla pakkaskelillä. Mitä lähemmäksi 0°C olosuhteet muuttuvat sitä tärkeämmäksi lumen lämpötilan seuraaminen tulee. Lähellä nollaa ja nollakeleillä voide on valittava lumen lämpö-tilan mukaan. Ilman lämpötilan kehittymisestä voi ennustaa mihin suuntaan lumen lämpötila on mahdollisesti muuttumassa.
Kevättalvella selkeällä säällä lumen ja ilman lämpötilan ero voi olla huomattava, tällöin on otettava huomioon myös auringon lämmittävä vaikutus (etelärinteet).
Nollakeleillä on voideltava siten, että alimmainen, pitävä (yksin käytettynä ylipitävä) pitovoide peitetään yhdellä – kahdella kerroksella kovempaa voidetta.
Esim. alle Alumiini fluoripitovoide +1° …-1° C ja pintaan Violetti fluori 0° …-2° C. Tässä esimerkissä +1° …-1° C pitovoide antaa voiteluun pito-ominaisuuden ja kovempi pitovoide estää lumen tarttumisen kiinni voiteeseen ja parantaa voitelun luistoa.
2. Ilman kosteus
Vaikuttaa voiteluun lähes yhtä paljon kuin ilman ja lumen lämpötila. Korkeilla kosteuksilla latupinta tiivistyy ja vesi jäätyy ladun pintaan. Saadaksesi näissä olosuhteissa riittävän pidon joskus hyvinkin liippaiselle ladulle, on sinun käytettävä pehmeämpiä pitovoiteita kuin ilman lämpötila edellyttäisi.
Lähellä nollaa ja nollan yläpuolella voidaan pitovoitelun alla käyttää myös ohutta liisterikerrosta. Kylmemmissä kosteissa olosuhteissa voidellaan samalla periaatteella, pehmeämpi voide alle, joka peitetään ohuella kovemmalla pitovoiteella.
Esim.1: alle ohut Universal fluoriliisteri, pinnassa ohuesti Punainen fluoripurkkivoide (märkä uuden lumen liippakeli)
Esim. 2: alle Porkkana fluori -1° …-3° C , pintaan ohuesti Sininen fluori -4° …-10° C, (ilman kosteus 90%, lumen lämpötila -9° C).
3. Lumen koostumus
Esim.: -2°C uusi lumi, Violetti liisteri jäätyy muutaman hiihdetyn metrin matkalla, kun taas -2°C ja karkealla lumella liisteri toimii erinomaisesti - jäätymättä.
Uusi lumi:
Uudella tai hienorakeisella lumella voidellaan aina purkkivoiteilla, vesikeliä tai kosteaa / märkää liippakeliä lukuun ottamatta.
Uudella lumella käytetään kaikissa lämpötiloissa ohuempaa voidekerrosta. Voiteen pohjassa pysyvyydessä ei ole ongelmia, joten silloin ei käytetä pohjavoidetta, se heikentää luistoa uuden lumen olosuhteissa.
Uudella lumella - lähellä nollaa - pehmeän voiteen käytössä on oltava varovainen, voiteet jäätyvät näissä olosuhteissa herkimmin (pehmeä voide on peitettävä kovemmalla voiteella).
Karkea lumi ( lumi joka on kastunut ja jäätynyt uudelleen)
Karkean lumen olosuhteet ovat helpoimpia olosuhteita pitovoiteluun, keli on liukas, suksiin saa erinomaisen pidon eikä jäätymisvaara ole. Karkea lumi kuluttaa voiteita huomattavasti uutta lunta enemmän. Suksen pitoalueen karhentaminen ja puhdistaminen voiteenpoistoaineella ennen voitelun aloittamista on tärkeää näissä olosuhteissa.
Alin pitovoide (Sininen liisteri tai pohjavoide, erittäin karkealla kelillä Alusliisteri) on aina lämmitettävä joko kuumailmapuhaltimella tai mieluiten raudoitettava.
Käytä pohjavoidetta alusvoiteena karkealla lumella -5°C ja sitä kylmemmällä säällä ja liisteriä, kun ilma on leudompi kuin -5°C.
Kun käytät pohjavoidetta, levitä kelin mukaista pitovoidetta jo voitelutilassa 1-2 kerrosta lievästi jäähtyneen pohjavoiteen päälle. Viimeiset 1-2 pitovoidekerrosta on voideltava ulkona, kun sukset ovat täysin jäähtyneet.
Karkealla lumella pohjavoiteeksi soveltuvat joko Pohjavoide Super tai Fluoripohjavoide.
Vanha lumi
Lumi, jota on käsitelty eikä uutta lunta ei ole sekoittunut siihen useisiin päiviin. Voitelu tehtävä lumirakeen koon ja kosteuden perusteella, painottaen joko uuden lumen tai karkean lumen voiteluperiaatteita.
Hienorakeinen lumi
Muutaman päivän vanha, lähes käsittelemätön lumi, jonka lumirae on säilynyt uuden lumen tyyppisenä. Voitelu uuden lumen periaatteiden mukaan.
Likainen lumi / roskainen lumi
Vaikuttaa voiteluun erityisesti käytettäessä liistereitä. Hopealiisteripinnoitus vähentää lian ja roskien tarttumista voiteeseen. Käytettäessä Fox Gel fluoripinnoitetta, voidaan lian ja roskien tarttumista pitovoiteeseen merkittävästi vähentää.
Vaihteleva lumi
Olosuhteissa, jossa ladulla on sekä kuivaa että märkää lunta, on voitelu tehtävä ladun kuivimman osan mukaan, kuitenkin huomioiden erilaisten olosuhteiden osuus ladusta. Jos esim. kuivaa lunta on vain 5% ladusta voidaan pitovoitelu tehdä huomattavasti pitävämpänä kuin tapauksessa, jossa kuivan lumen osuus on 25% ladusta.
Fox Gel+ fluoripinnoite parantaa pitovoitelun toimivuutta em. olosuhteissa.
4. Hiihdettävän matkan pituus
Vaikuttaa erityisesti pohjavoiteluun. Kun hiihdettävä matka on pitkä, raudoita pohjavoide jo edellisenä iltana, jolloin voide kiinnittyy paremmin. Pinnalle tulevia pitovoidekerroksia on oltava useita ja ne on tasoitettava hyvin. Pitoalueen karhennus ja sen puhtaus ennen pitovoitelua korostuu hiihdettävän matkan pidetessä. Pitkillä hiihtomaratoneilla on alimmaisena pitovoidekerroksena aina käytettävä lämmittäen voideltua alusliisteriä tai pohjavoidetta, joka uudella ja hienorakeisella lumella on vain ohut kalvo, ei voidekerros.
|
LAPPONIAHIIHTO OLOKSELLA 3-7.4.2003
